Fifty Shades of Grey | 2015 | USA | Draama | ✪✪
N
yt se on täällä, hirveän ennakkokohun saattelema saapunut, E L James:in lähes 100 miljoonaa kopiota myyneen romaanisarjan ensimmäiseen osaan perustuva elokuva Fifty Shades of Grey. Elokuva jonka menestys taitaa olla taattu, riippumatta siitä onko se mestariteos tai vuosikymmenen suurin epäonnistuminen. Ja ei, se ei oikeastaan ole kumpikaan niistä. |
| "Voisitko lopettaa sen pianon pimputtamisen, en saa nukuttua..." |
"Im fifty shades of fucked up"
Fifty Shades of Grey elokuvaa on mainostettu kuten romaaniakin sen seksikohtauksilla, Christian Greyn mieltymys BDSM:iin ja alistamiseen ei varmasti tule juonipaljastuksena kenellekään. Mutta onneksi tai valitettavasti, mielipiteestä riippuen, seksikohtaukset eivät ole ollenkaan niin shokeeraavia kuin olisi voinut odottaa. Kyllä, Anastasiaa näyttelevän Dakota Johnsonin alaston vartalo on esillä runsaasti, kuten myös Christian Greyn (Jamie Dornan) timmi yläkroppa. Kohtauksista käy kyllä myös selvästi ilmi mitä niissä tehdään, on kyseessä sitten hellä hyväily hevospiiskalla tai Greyn osoitus kovaa naimisestaan (Sillä jos et tiedä, Grey ei rakastele, hän nai, ja kuulemma kovaa) Ja hevospiiska ei ole Greyn ainut seksilelu, sillä kyllä Christian Greyllä leluja riittää, Jostain kumman syystä kohtauksesta jossa hän esittelee "leikkihuonettaan" minulle tuli mieleen Ollivandersin taikasauvakauppa Harry Potterista.
Kirjan ja siis myös elokuvan rakkaustarina on lähestulkoon suora kopio Twilight - kirja- ja elokuvasarjasta, jonka fanifiktiona Fifty Shades on saanut alkunsa. Kiltti ja viaton nuori nainen ja nykyajan renttumies, siistissä puvussa, rahoineen ja leluineen mutta ilmeisine painolasteineen. Onhan se jännää ja vaarallista ja siten seksikästä. Niin ne naiset vaan aina rakastuu renttuihin, jotka he sitten yrittävät muuttaa äidin suosikkivävyiksi. Kirjailija E L Jamesin ainoa lisäys on ollut Harlekiini-pokkareista tutun villin seksin tuominen tarinaan sekä lisämausteeksi että juonen välineeksi.
"Fuck the paperwork!"
Merkilläpantavaa Fifty Shades of Greyn päähenkilöiden suhteessa on, että vaikka Grey on nimellisesti Master ja Herra, alusta lähtien kaikki valta suhteessa on Anastasialla. Ja niin kova poika kuin Grey onkin rahoineen ja korkeine sosiaalisine asemineen, hän haluaa ja tarvitsee Anastasiaa enemmän kuin Anastasia häntä. Tämä tulee esillä varsinkin muutamassa elokuvan hämmentävässä kohtauksessa jossa fiksu nykynainen olisi potkinut vainoavan, mustasukkaisen uuden tuttavuuden mäkeen.
Pohjavireeltään elokuva on hyvin perinteinen rakkaustarina, kaksi ihmistä tutustuu, ihastuu, rakastuu, ja sitten katsotaan millaisia kompromissejä ja kuinka paljon kummankin täytyy tehdä että rakkaustarina saa onnellisen lopun. Tältä elokuvalta sitä loppua toki ei kannata vielä odottaa, koska onhan kyseessä vasta romaanitrilogian avausosa.
Yksi asia joka pitää hyvässä rakkauselokuvassa olla kohdallaan on pääosan esittäjien kemia. Fifty Shades of Greyssä sitä ei ikävä kyllä ole nimeksikään. Dakota Johnson yrittää parhaansa mukaan näytellä ihastusta Jamie Dornaniin, mutta ei kun ei. Myöskin Dornanin suuret tunteet jäävät sanojen asteelle, katseesta ja vartalonliikkeistä niitä ei kyllä pysty päättelemään.
Pääosien näyttelijöistä vain Dakota Johnson saa puhtaat paperit. Don Johnsonin ja Melanie Griffithin tytär on ennen Fifty Shades of Grey päärooliaan tullut tutuksi sivuosista elokuvissa 21 Jump Street ja Need for Speed sekä lyhyeksi jääneestä, sinänsä hyvin symppiksestä komediasarjasta Ben ja Kate. Johnson hoitelee jossain määrin jopa naurettavan roolinsa niin hyvin kuin se on mahdollista esittää. Hän pystyy välittämään hahmon tunnetilat eteenpäin uskottavasti, vaikka jo elokuvan käsikirjoitus tekee tehtävästä huomattavan vaikean.
Jamie Dornanin jokunen katsoja saattaa tunnistaa Olipa Kerran - tv sarjan metsästäjänä, mutta Christian Greyn roolissa hän on hiukkasen ulapalla. Syynä on tässäkin tapauksessa suurelta osin lähdemateriaalin köyhyys, mutta ei Dornan kyllä ilmeisen kovasta yrityksestä huolimatta onnistu tuomaan yksipuoliseen rooliin syvyyttä. Hänen synkkä katseensa sopii hyvin muutamaan kohtaukseen, mutta siinäpä se sitten onkin.
Sivuosien näyttelijät eivät pienissä rooleissaan suuremmin petä eivätkä häikäise, yleensä loistava Marcia Gay Harden Greyn äitinä on jopa pienoinen pettymys kun taas Anastasian ystävää Katea näyttelevä Eloise Mumford voidaan nostaa onnistujien joukkoon.
Ohjaaja Sam Taylor-Johnson on nimestään huolimatta nainen, oikealtaan nimeltään Samantha. Hänen ainoa kokopitkä elokuvansa ennen Fifty Shades of Greytä on ollut John Lennonin nuoruusvuosista kertova Nowhere Boy, joka sai positiivia arvioita sekä yleisöltä että kriitikoilta. Tästä elokuvasta Taylor-Johnson ei tule kyllä suurta kriitikkojen suosiota saavuttamaan, mutta uran jatkumista Hollywoodissa voidaan kuitenkin pitää lähes varmana.
"Later's baby"
Fifty Shades of Grey on kaikesta ennakkohypetyksestä poiketen varsin kesy ja perinteinen nuorten aikuisten naisten satu, joka ei onnistu välittämään katsojalleen sen suurempia tunteita. Kohderyhmälleen elokuva on varmasti juuri riittävän hyvä ja se tulee varmasti tuottamaan tarpeeksi lipputuloja jotta myös kirjasarjan seuraavat osat Fifty Shades Darker ja Fifty Shades Freed tuodaan valkokankaille. Vaikka suoraan sanoen: ei pakosta olisi niin väliksi.
✪✪
Kirjoittaja:
Janne Tuikka
Fifty Shades of Grey
Ohjaaja: Sam Taylor-Johnson
Pääosissa: Dakota Johnson, Jamie Dornan, Marcia Gay Harden
2 / 5 tähteä
fi
Edellinen
« Uudempi
« Uudempi
Seuraava
Vanhempi »
Vanhempi »